Aloitimme Esan ja Matin kanssa 2011 toukokuun lopulla mietimään uutta mukavaa urheilu/ajanviete lajia ja päätimme lähteä koittamaan Frisbeegolfia, koska kukaan meistä ei ollut kyseistä lajia kokeillut aikaisemmin.
Mitä tiesimme lajista? Yritetään heittää frisbeekiekolla koriin. Teimme keskenään sopimuksen että käymme koittamassa lajia ensin ennen kuin ostamme yhtään virallista kiekkoa.
Lähdimme perheidemme voimin radalle ja heittimme kierroksen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kaikki totesivat, että olihan se kivaa, mutta varmasti mukavampaa siihen tarkoitetuilla välineillä.
Huomasin heti että Esan ja Matin silmissä syttyi sama tuli, joka paloi myös omissa silmissä. Seuraavana päivänä ajoimme porukalla paikalliseen urheilluliikkeeseen ja ostimme sokkona kiekot. Lähdimme Paimion radalle heti kokeilemaan kiekkoja. MAHTAVAA oli ensimmäinen tunne joka vallitsi kaikilla. Siitä lähti meidän frisbeegolf harrastus käyntiin.
Päivä päivältä kun olimme radalla ja kehityimme koko ajan paremmiksi. Kaiken ajan kun olimme kotona opiskelimme netistä erillaisia heittotyylejä ja asentoja. Radalle kun pääsimme koitimme näitä kyseisiä juttuja. Esalle ja minulle rystyheitto tuntui luontevalta, kun taas Matilla kesti hieman pidempää löytää hänelle sopiva heitto tyyli, kun tyyli löytyi se oli kämmenheitto. Melkein koko kesäkuun vietimme kotiradalla kunnes päätimme, että nyt olemme harjoitelleet tarpeeksi ja on kohdattava lisää haastetta. Päätimme lähteä koittamaan Salon Pahkavuoren rataa.
Salossa kaikki huomasi, että HEI! nyt tarvii oikeesti treenata näitä juttuja, jos haluaa kehittyä. Treenien määrät nousi kotiradalla, kuin myös Salossa. Juttelimme muiden heittäjien kanssa ja yksi rata tuli kokoajan esille...Kaarinan rata. Lähdimme Kaarinaan joka olikin jo 12 väyläinen rata, kun olimme tottuneen vain yhdeksään väylään. Muutos oli huima, myös väylien pituudet olivat puolet pidempiä ja nyt tuli myös uusi elemetti mukaan "tarkkuus". Olihan Salossakin toki puita, mutta ei mitää verratuna Kaarinan sademetsään.
Kaarinasta tulikin heti meidän "ykkösrata" kävimme monta kertaa viikossa Kaarinassa heittämässä
Jatkuu......
Edellä kerrottu tarina oli kertomus siitä miten kaverit Paimion suunnassa alkoivat tämän mahtavan yhteisen harrastuksen joten lienee paikallaan kertoa myöskin vähän Raaseporin/Karjaan hurjien taipaleen alkuvaiheista.
Heinäkuussa 2010 kaveri järjesti puutarhajuhlat jossa meidän porukka oli ja myöskin mietti jotain uutta mukavaa harrastusta tai tekemistä alkuillaksi ja kenties myöskin tulevaisuudeksi, olihan meidän lähes ainoa yhteinen liikuntaharrastus rantafutis hiipunut ja loppunutkin. Mukana oli myös Isto joka oli jo vuoden verran harrastanut lätyn heittelyä jonka johdosta tuli ehdottaneeksi että hankitaan kaikille kiekko ja mennään lähellä olevalle Karjaan radalle heittelemään, näin sitten tehtiin ja koko remmi lähti radalle ja piti hauskaa (itse tulin vähän myöhemmin mukaan töitten jälkeen) Mukana meitä oli Lasse, Isto, Marko, Soini, Tomi, ja mä.
Tästä illasta se sitten lähti tämä meidän upea harrastus liikkeelle ja loppua ei kyllä ole näkyvissä niin kauan kuin jätkillä vaan jalat kantaa. Niin hauskaa tää homma vaan yksinkertaisesti on.
Loppujen lopuksi tästä porukasta vain yksi ei juurikaan innostunut lajista ja muita puraisi kyllä semmoinen kärpänen että oksat pois, saman tien ruvettiin hankkimaan lisää kiekkoja ja bägit piti tietysti heti hankkia että tunsi itsensä edes vähän fribaheittäjäks. Alkuun meilläkin heiteltiin lähinnä kotiradalla Karjaalla mutta pienen kehityksen myötä rupesimme myöskin kiertelemään lähialueiden hyviä friba ratoja Hangosta Nummelaan, sillä akselilla kuluikin aikaa ja iltoja useampikin. Viikossa saattettiin olla joka päivä radalla ja toisena viikkona sitten vähän vähemmän. Onneksi vaimot ja tyttöystävät olivat mielissään että me ukot (niinhän yli 40 kymppisistä miehistä jo sanotaan) löydettiin uusi ja kiinnostava liikuntaa sisällään pitävä harrastus.
Heittohimon iskiessä ei onneksi kellään ollut vaikeuksia saada kaveria mukaan radalle, aina se jollekin sopi.
Kehitystä odotellessa kilpavarustelu oli aikaajoin aika vilkastakin, kiekkoja tilattiin lähes viikottain, uusia, nopeampia, komeampia ja pitemmälle lentäviä :) vielä kolmantena kesänäkin kiekkokokeilut jatkuvat mutta eivät ehkä yhtä kiihkeinä kuin alussa.
Meitä oli ydinjoukko Tomi, minä, Soini ja Marko joiden kanssa ratoja kiertelimme. Kesällä 2010 kun alotimme niin jokainen meistä viskoi vielä forella upeita ja vähemmän upeita heittoja mutta kesällä 2011 Tomi päätti opetella rystyltä heittämisen salat, Tomi rupesikin nopeasti saamaan heittelystä otteen joten mäkin päätin vaihtaa kämmenen rystylle enkä ole vaihtoa katunut hetkeäkään. Soini viskoo vieläkin forella ja Soinin upeaa kämmentä ei kyllä enään kannatakkaan rystyheittelyks muuttaa. Jossain vaiheessa Markolla rupesi mahdollisuudet heittelemisiin vähenemään kun kuvioihin tuli töiden ohessa käytävä koulu, sen jälkeen homma on jatkunut Tomin ja Soinin kanssa vähintään 3-4 kertaa viikossa sekä Marko tulee mukaan aina kun kykenee ja viime kesänä rupesimme myöskin osallistumaan seuran järjestämiin viikkokisoihin ja parikisoihinkin, samana kesänä saimme mukaamme uuden frisbeestä kiinnostuneen kaverin Tammisaaresta. Viti on nimi ja hänestä tuli Amatour 2012 turneen 7 osallistuja samalla ja täydensi meidän remmin taas 4 henkiseksi, kun Markolla heittelyt väheni, joten pystyimme heittämään taas parikisoja. Samana kesänä mun 8-vuotias tytärkin Viivi rupesi kiertämään meidän kanssa ratoja ja onkin ihan mukavaa saada juniori mukaan myöskin ja siistiä kattoa kun pikkutyttö kehittyy huimin harppauksin heittämisessä. (tulevaisuuden tähtikö?)
Nokialla kävimme 2011 katselemassa miten meidän pitäisi sitä kiekkoa heitellä ja olihan siinä kattomistakin kun maailman parhaat fribaajat oli nenän edessä kiekkojensa kanssa.
Talvella sitten Esa (joka on meidän kaikkien nuoruudenystävä) oli ruvennut suunnittelemaan Paimiolaisten kavereidensa Villen ja Matin (joita emme entuudestaan tunteneet, Villen kanssa olemme nyt muutaman kerran käyneet radalla ja Matin tapaamista odotamme innolla) kanssa mahtavaa AMATOUR 2012 retkeä ja laittoivat meidänkin suuntaan kyselyä halukkuudesta lähteä tähän hommaan mukaan ja tottakai täällä Raaseporissakin ruvettiin heti innostumaan ideasta ja nopeasti meitä olikin tämä 7 hurjan remmi kasassa, harmi ettei Marko pääse lähtemään mukaan, työt ja lastenhoidot menevät niin pahasti päällekkäin että ei pääse lähtemään.
Nyt on sitten suunnitelmat kovassa vauhdissa ja hyvältä vaikuttaa. Matka toteutuu ja luvat kotiväeltä on kaikilla kaikin puolin kunnossa.(toivottavasti)
TOIVOMME AMATOURILLE KAIKILLE HYVIÄ HEITTOJA JA MAHTAVIA KELEJÄ.
Kesää odotellessa mahtavaa kevättä kaikille fribanheittäjille ja toki muillekin toivoo Make ja muut Raaseporilaiset sekä Paimiolaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti